Äidin kertomus musertavan surun ja valoisan toivon ristiaallokossa.
Kaikki vaikutti aluksi täysin normaalilta, raskaus eteni keskenmenon kriittisimmän vaiheen yli. 23. raskausviikolla kaikki muuttui: toinen lapsista menehtyi kohtuun. Äiti synnytti yhden elävän ja yhden elämänsä jo päättäneen lapsen.
Pikkuveljet eivät ole perhosia saattaa lukijan osalliseksi kivun myötä syntyneestä kasvusta. Kirja haastaa lukijan miettimään omaa suhtautumista elämään, itseen ja muihin. Suru on riisuttu kaikista koristeista ja paatoksesta. Asiat kuvataan väistämättöminä ja kirkkaina, ja surun käsipuolessa taapertaa toteutunut elämä. Tämän ristiriidan myötä kipeästä aiheesta lukeminen ja siihen eläytyminen ei ole pelkkää tunnemyrskyä vaan jättää puhdistuneen olon.
Pikkuveljet eivät ole perhosia auttaa ymmärtämään, millainen menetys kuolleen lapsen synnyttäminen on, ja antaa konkreettista tietoa menetystään surevien kohtaamiseen. Kirja sisältää kokemuksellisen kerronnan lisäksi tietoa keskenmenoista, kohtukuolemista ja suremisesta.
Taru Hallikainen (s.1977) on filosofian maisteri, valmentaja, viestinnän ammattilainen ja neljän lapsen äiti. Pikkuveljet eivät ole perhosia on Hallikaisen esikoistietokirja.
"Kirja on siis erittäin hyvin ja hienosti kirjotettu. Ja tuntteet on kirjotettu niin kohtaavasti, että kaikki kunnia kirjalle ja sen viissaalle, selkeälle ja totuudelliselle sanomalle. Taru kirjottaa lopussa, että elämä on inhimillistä, niin on minustaki. Kirja on tietokirja ja ansainnut kyllä tietokirja luokituksensa ja suosittelen kirjaa kaikille! Kiitos Taru, kyllä oli kokemus tämä kirjasi."